Niin jos haistaisin olisi ilmassa jouluntuoksuja. Pipareita (gluteenittomia), itselleni pari torttua, mieheni leipomia riisipiirakoita ja porkkanalaatikkoa. Ehkä huomenna paistamme jo verkkokinkun kalkkunasta. Ja minun tekee mieli niin maan perusteellisesti kotipullaa. Olen kyllästynyt kaupan leivonnaisiin.

En ole kotona pöllyyttänyt piiitkään aikaan muita kuin gluteenittomia jauhoja, niin on helpompi, ei tarvitse koko ajan huolehtia ettei toinen vain saisi oireita. Nyt mieheni kehoitti minua leipomaan itselleni oikeata PULLAA! Vaikka eihän se mikään terveysruoka ole, mutta me suomalaiset olemme oikein pullan mussuttajia vaikka eiväthän ne hirveasti maistu leivoksilta nehän ovatkin leivonnaisia! Keskieurooppalaiset eivät oikein ymmärrä suomalaisen pullan sielua, siellä kahvileivät ovat leivoksia.

Tänä jouluna siirrymme muovikuuseen vaikka omat metsät on aivvan portaan pielessä! Mikähän meitäkin vaivaa? Laiskuus. Vanhuus. Ehtyvät voimavarat. Olemme niin kauan viettäneet joulua kahdestaan, että viime vuosina olemme olleet jo ilman joulukuusta. Neljä vuotta sitten mieheni päätti laittaa joulukuusen kun olin ollut pitkään sairaalassa. Aattoiltana hän joutui kiidattämään minut keskussairaalaan. Siinä meni sekin joulu!

En ole pariin kuukauteen oikein inspiroitunut tähän kirjoitushommaan, niin sillä aikaa on tullut jo yli 300 käyntiä! Saamattomuuteni on johtunut silmäsairauteni takapakista ja olemme myös valmistelleet 90 v. täyttäneen äitini synttäreitä. Perustimme sisarusteni kanssa kvartetin ja lauloimme äidille "Muistojen helminauha"-kappaleen, mieheni säesti hanurilla. Mummu oli oikein otettu! Olimme myös levyttäneet sen niin hän sai levyn muistoksi ja sanoo kuunnelleensa sitä paljon (no ihimeen hyvästi te laulattekin!).

Sydän lämpöiset Joulun toivotukset teille kaikille!