Aika paljon juoksentelua edes takaisin on ollut tämä alkutalvi. Lääkäreissä, meillä molemmilla, mutta enimmäkseen vuositarkastuksia ja kontrolleja. Taksirouvalle ihmettelin miestäni kuinka hän jaksaa kuljettaa minua pitkiäkin reissuja, vaikka itselläänkin on sairauksia, niin hän loihe lausumahan, että "se on sitä rakkautta, ihan itkettää...". Minä siihen, että niinkait se sitten on. 

Parin viikon päästä yritetään taas "purkaa" silmälääkitystäni kun se nyt on ruvennut rauhoittumaan. Kyllä tässä on ollutkin aikatuluttamista hoidossa. Ihan piti aloittaa kirjanpito, että muistaa kaiken ajallaan. Muuten olisin aivan hyvässä kunnossa leukemian suhteen, hb viiimeksi 133. Joskin kylmäAIHA estää ulkoiluani näin talvella.

Helmikuu.jpg

Lunta on nyt aivan tarpeeksi, ainakin auraajan mielestä. On aivan oikean talven tuntua. Asumme aivan järven rannalla ja olemme ihmetelleet missä tämän kylän pilkkimiehet on kun ei ole näkynyt koko talvena ketään! Huomenna olisi kuulemma hyvä keli siihen hommaan. Ei taida ukkokultakaan innostua jäälle kun ei minusta ole enää kaveriksi. En pääsisi monta metriä rannasta kun olisi nenä mustana.