Ajelimme kotiin ja kääntyessämme pihatielle huomasin, että parinsadan metrin päässä on jokin vaalea auto ja arvelin sitä postiautoksi, vai olisiko peräti poliisiauto. Ajoimme auton katokseen ja olimme purkamassa ostoksia autosta kun poliisi pojat ajelivat pihaamme! Autosta nousi leveästi hymyilevä poliisimies ja loihe lausumahan "Kyllä minä nyt huomaan, että turhaan lähdettiin perään! Olimme tuossa puhalluttamassa kun huomasimme teidän kääntyvän tänne!" Minä sanoin heti nauraen, että luulitte meidän kääntyneen pakoon! "Sellaistakin on sattunut" tuumasi poliisimies. Mieheni sanoi, että kyllä sitä nyt kuitenkin puhalletaan! Siitä taisi tulla päivän piristys molemmille osapuolille. Automme ei näkynyt heille ennenkuin ajoivat aivan porraseteen, niin luulivat varmaan jo meidän piiloutuneen johonkin pöheikköön! Lupsakoita poikia olivat. Hymyilyttää joka kerran kun muistan asian!