lauantai, 16. syyskuu 2017

Tilhille ruokaa

Kyllä on tänä syksynä linnuille ruokaa! Syöneekö noita pihlajan marjoja muut linnut kuin tilhit. Syksy saapui hitaan varmasti, ainakin minun mielestäni on ollut jo pitkään koleata. Minä kun en tule toimeen viileässäkään säässä, ei se siitä ole miksikään muuttunut. Jos on niin ärhäkämpään suuntaan.

Muuten on syksy kulunut rauhallisesti. Laiskuus vaan on estänyt lenkillä käynnin silloinkin kun se olisi ollut sään puolesta mahdollista. Nyt on puolukkasouvi menossa. Mieheni tuo lähimetsästä 2-3 litraa kerrallaan ja minä siivoan ne, joskus myös yhdessä. Tällä hetkellä hellalla porisee puolukka-omena seos, tarkoituksena kokeilla millaista hilloa tulee.

 Silmäpolilla olen taas kuukauden sisällä juossut muutaman päivän välein. Silmä peijakas aloitti kaiken taas alusta kaikkine tulehduksineen. Nyt se on taas aika rauhallisessa vaiheessa, ei kuulemma eilen ollut tulehdusta, muuten vaan ärtyneen näköinen! Kohta on hoitomaksukatto harjassaan, niin paljon olen juossut siellä!

Helmityöharrastukseen pitäisi saada uusia ideoita, ettei koko ajan junnaisi samanlaisissa malleissa. Fanit kyllästyy! Ja nyt hämmentämään hillokattilaa!

Tilhille%20ruokaa2.jpg

lauantai, 19. elokuu 2017

Päivittelyä

Tälle jutulle on vaikea keksiä otsikkoa! Elämäni on ollut niin arkipäiväistä ja tavallista, että tuntuu hassulta siitä kirjoittaa!

Kesälomalainen on lähtenyt ja hiljaisuus palannut taloon. Tällä hetkellä on marjastus kova sana niinkuin varmaan teillä kaikilla.

20170803_155408.jpg

Lakkasatomme oli vaatimaton, alle kymmenen tällaista rasiaa. Toisaalta paljon enemmän kuin monena muuna vuonna. Lakkoja kyllä olisi ollut pilvin pimein, mutta esteeksi tuli muut asiat.

Marjatuomipihlaja.jpg

Mukava uutuus pihassamme on muutama vuosi sitten istutettu Saskatoon, eli tuomimarjapihlaja. Marjat mietoja, mustikan kokoisia ja terveysvaikutukset kuulemma huimat.

Phjan%20j%C3%A4tti.jpg

 Mieheni istutti viime kesänä uusia marjapensaita. Yksi lajike niistä on tämä mustaviinimarja Pohjan jätti! Marjat ovat todella viinirypäleen kokoisia. Emme ajoissa oikein tajunneetkaan, että ne tuottavat satoa jo ensimmäisenä kesänä niin kerkesivät vähän ylikypsiksi!

Vadelmia emme ole vielä löytäneet metsästä. Ne joita olemme nähneet näyttävät aika vaatimattomilta. Luulisi että sadekesänä olisivat muhkeita. Tiedä sitten mikä niihin vaikuttaa.

Mustikoitakin olemme keränneet. Viime kesän sadosta on vielä niin paljon jäljellä ettei hirveästi tarvitse lisää kerätä. Nyt sitten odotellaan puolukka aikaa!

 

torstai, 29. kesäkuu 2017

Sukuloimassa

Kävinpä pitkästä aikaa puksuttamassa junan kyydissä! Ihan mukava reissu. Poikki suomen vaan kolisteltiin kiskobussilla vai paikallisjunako se on, melkein linja-auton tuntuinen! Sukuloimisreissu tuli kunnialla tehtyä. Äitimuori alkaa olla yhdeksänkymppinen ja asuu yksin, joten olihan se hänellekin vaihtelua. Kutsuin yhtenä päivänä pikkuserkun vierailulle ja raatattiinkin olan takaa. Mummukin pääsi muistelemaan vanhoja-aikoja ja se tuntui virkistävän häntä huomattavati. Tapasin myös sisaruksiani samalla reissulla. Kesä vaan ei näyttänyt hehkeimpiä puoliaan vielä.

kukakimppu.jpg

Pikkuserkkuni toi mummolle näin ihanan kimpun!

 

lauantai, 17. kesäkuu 2017

Pitkästä aikaa

Kylläpä onkin aikaa vierähtänyt edellisestä päivityksestä! Aika on mennyt kesää odotellessa, mutta nythän tuo tuntuu saapuneen. Kuulin eilen jopa pääskysen, jota ei meidän pihapiirissä pesi kun ei ole vanhoja rakennuksia.

Helmiharrastus-halut olisi kovat, mutta kun ensin pitäisi päästä valmiista töistä eroon. Onneksi on ollut muutamia tilaustöitä piristyksenä. Nokipojan käynti tuo aina minulle stressiä kun joudun SIIVOAMAAN! Se on tylsintä työtä mitä tiedän. Siivoamisen syy ei ole nokipojassa, he ovat nykyään ammattitaitoista ja siistiä porukkaa. Väsymys ja alakulokin on painanut päälle kun on niin yksinäistä. 

Siippani on ahertanut pihatöissä niin että kateeksi käy se into ja puhti. meillä alkaa nyt olla aivan mukava marjatarha jos vain siirto toimenpiteet onnistuvat. Saimme sukulaispaikalta isoja kukkivia pensaita lahjaksi ja niitä olisi ollut vielä paljon enemmänkin, mutta kohtuus kaikessa. Otimme (lue mieheni otti) traktorin työkaluilla pensaat ison multapaakun kera ja ainakin vielä ovat virkeinä. Siirrosta on nyt kaksi päivää. Jos hyvin käy niin tänä syksynä saamme marjoja omasta pihasta!

piha1a.jpg

Aurinkoista kesänjatkoa meille kaikille!

 

 

 

 

 

 

 

tiistai, 23. toukokuu 2017

Kevätkesä

Kovin on hidasta kesän tulo tänä vuonna. Ainakin meillä hiirenkorvat vain vaivoin näkyvät. Paju on kaikista pisimmällä. Onneksi vähän lämpeni. Jospa tästä piristyis mielikin.