tiistai, 23. toukokuu 2017

Kevätkesä

Kovin on hidasta kesän tulo tänä vuonna. Ainakin meillä hiirenkorvat vain vaivoin näkyvät. Paju on kaikista pisimmällä. Onneksi vähän lämpeni. Jospa tästä piristyis mielikin.

lauantai, 15. huhtikuu 2017

Kantohanget

Minä sitten rakastan tuota otsikkokuvaa! Minusta se on aivan täydellinen. Ystävämme kuvasi sen muutama vuosi sitten, eli joutsen-näkymä on meidän vastarannalta. Kohta on taas joutsenten aika, vielä on järvi jäässä. Joutsenet kävi kyllä sen tsekkaamassa jo monta päivää sitten, mutta takaisin piti palata, etelämmäs.

Nyt on kyllä aivan entisaikojen pääsiäinen. Yöllä reilusti pakkasta ja aurinko paistaa päivällä, välillä ohutta pilveä josta leijailee untuvaisia lumihiutaleita. Ja hankia pitkin näkyi ainakin mönkijällä ja mopolla pääsevän! :) Onkohan tällä kelillä monenlaisia nimityksiä? Kantohangetko... muistelen että kotona pohjanmaalla puhuttiin kestohangista, vieläköhän löytyy muita nimiä.

Kuulin, että pajunkissat pysyvät kauniina kun ei laita maljakkoon vettä. Kokeilu on menossa. Eivät kuulemma putoile, eivätkä "pörhisty" tällä tavoin. Ei tule roskia pöydälle.

Juoskaa ystävät hankia pitkin ja nauttikaa talven iloista. Minulle on vielä pikkasen tuimaa tuo keväinen tuuli.

lauantai, 25. helmikuu 2017

Se on sitä rakkautta...

Aika paljon juoksentelua edes takaisin on ollut tämä alkutalvi. Lääkäreissä, meillä molemmilla, mutta enimmäkseen vuositarkastuksia ja kontrolleja. Taksirouvalle ihmettelin miestäni kuinka hän jaksaa kuljettaa minua pitkiäkin reissuja, vaikka itselläänkin on sairauksia, niin hän loihe lausumahan, että "se on sitä rakkautta, ihan itkettää...". Minä siihen, että niinkait se sitten on. 

Parin viikon päästä yritetään taas "purkaa" silmälääkitystäni kun se nyt on ruvennut rauhoittumaan. Kyllä tässä on ollutkin aikatuluttamista hoidossa. Ihan piti aloittaa kirjanpito, että muistaa kaiken ajallaan. Muuten olisin aivan hyvässä kunnossa leukemian suhteen, hb viiimeksi 133. Joskin kylmäAIHA estää ulkoiluani näin talvella.

Helmikuu.jpg

Lunta on nyt aivan tarpeeksi, ainakin auraajan mielestä. On aivan oikean talven tuntua. Asumme aivan järven rannalla ja olemme ihmetelleet missä tämän kylän pilkkimiehet on kun ei ole näkynyt koko talvena ketään! Huomenna olisi kuulemma hyvä keli siihen hommaan. Ei taida ukkokultakaan innostua jäälle kun ei minusta ole enää kaveriksi. En pääsisi monta metriä rannasta kun olisi nenä mustana.

 

lauantai, 21. tammikuu 2017

Piha risuja täynnä

Ainakin täällä Itä-Suomessa risut lenteli muutama päivä sitten, oli senverran kova tuulen myräkkä! Nyt leijailee hiutaleita hiljalleen.

On sen verran taas tuon terveyden kanssa painiskelua, ettei ole oikein ollut tapahtumia päivityksiä varten. Kohta on vuosi kun sain silmätulehduksen, eikä se ole vieläkään hellittänyt. Päin vastoin . Otti juuri takapakkia ja eikun zoviraksia viisi kertaa päivässä + muut lisäksi. Näkö on sen verran huono ettei jaksa ruutua tuijotella pitkään ja lääkärin mukaan ei olisi hyväksikään, kuivattaa kuulemma silmiä. Viikon päästä katsotaan onko haavaumat ruvennu paranemaan. Minä niin toivoin, että päästäisiin jo lääkitystä purkamaan, etten myöntänyt itsellenikään silmän olevan taas kipeämpi.

Helmitöitä olen silloin tällöin tehnyt kahden suurennuslasin läpi!! Nyt on vähän ideat hukassa kun harmittaa niin. Valmiita töitä minulla on kyllä liian paljon (minun mittakaavassani). Pitäisi keksiä joku myyntikanava ennen ystävänpäivää. Mikä lie kun helmityösivuni ei ole tuonut yhtään kyselyä. Minun harrastukseni on liian pientä, niin ei voi laittaa siihen "tilausnappiakaan".

Kauniit kevätpäivät ovat tulossa. Yritetään nauttia niistä!

sunnuntai, 25. joulukuu 2016

Joulupäivä

Joulu2016.jpg

Jostain syystä viime päivinä on silloin tällöin pyörinyt mielessäni kaikille tuttu tarina jäljistä hiekassa.

Eräänä yönä näin unta, / että kuljin rannalla Jeesuksen kanssa. / Tummalle taivaalle heijastui tapahtumia elämästäni. / Jokaisessa kuvassa näin hiekassa kahdet jalanjäljet, / toiset olivat minun, toiset Jeesuksen. / Kun viimeinen kuva avautui eteeni, / etsin katseellani jalanjälkiä hiekasta. / Huomasin, että aina elämäni vaikeimpina / ja surullisimpina hetkinä / jalanjälkiä oli jäänyt vain yhdet. / Sitä en voinut ymmärtää, / ja siksi kysyin Jeesukselta, mitä tämä merkitsi. / ”Herra, lupasit, kun lähdin seuraamaan sinua, / että kuljet kanssani koko matkan. / Mutta nyt näen, että elämäni vaikeimpina aikoina / hiekkaan on jäänyt vain yhdet jalanjäljet. / Miksi jätit minut yksin silloin, / kun tarvitsin sinua kipeimmin?”/ Jeesus vastasi: ”Rakas lapseni, / en ikinä jätä sinua yksin kärsimyksiin ja koetuksiin. / Näit vain yhdet jalanjäljet siksi, / että minä kannoin sinua.” 

Niinpä. Miten herkästi tämä unohtuu kärsimyksen hetkellä. Tänään saamme taas viettää Vapahtajamme syntymäpäivää uskoen, rakastaen, kiittäen.  Rauhallista Joulujuhlaa kaikille.