perjantai, 11. toukokuu 2018

Onko siitä todella niin kauan?!

Huomasin tuossa, että edellinen päivitys on tehty ennen joulua! Huhhuh miten aika rientää vaikka se välillä tuntuu vallan mataavan. Nyt on niin lämmintä että hiki virtaa.

Sydäntalvi ja kevät on mennyt meiltä molemmilta kaikenlaisissa tarkastuksissa ja kontrolleissa, niitä jatkuu vieläkin, mutta onneksi kaikki on kohtuullisen hyvin. Ja toisaalta olen odotellut postia henkilöltä joka kysyi kommentissa yhteystietojani. Ei ole kuulunut!

Nyt on siitä ihanaa, että minäkin pystyn ulkoilemaan! Se on kyllä tullut selväksi miten totaalisen huonoksi kunto on romahtanut talven aikana. Mutta pikkuhiljaa, pikkuhiljaa...

31945498_2077812939170984_21611323153323

Tätä elämäneliksiiriä on tiputeltu pakastin melkein täyteen. Ihana Koivunmahla!

lauantai, 16. joulukuu 2017

Jos minulla olisi hajuaisti...

Niin jos haistaisin olisi ilmassa jouluntuoksuja. Pipareita (gluteenittomia), itselleni pari torttua, mieheni leipomia riisipiirakoita ja porkkanalaatikkoa. Ehkä huomenna paistamme jo verkkokinkun kalkkunasta. Ja minun tekee mieli niin maan perusteellisesti kotipullaa. Olen kyllästynyt kaupan leivonnaisiin.

En ole kotona pöllyyttänyt piiitkään aikaan muita kuin gluteenittomia jauhoja, niin on helpompi, ei tarvitse koko ajan huolehtia ettei toinen vain saisi oireita. Nyt mieheni kehoitti minua leipomaan itselleni oikeata PULLAA! Vaikka eihän se mikään terveysruoka ole, mutta me suomalaiset olemme oikein pullan mussuttajia vaikka eiväthän ne hirveasti maistu leivoksilta nehän ovatkin leivonnaisia! Keskieurooppalaiset eivät oikein ymmärrä suomalaisen pullan sielua, siellä kahvileivät ovat leivoksia.

Tänä jouluna siirrymme muovikuuseen vaikka omat metsät on aivvan portaan pielessä! Mikähän meitäkin vaivaa? Laiskuus. Vanhuus. Ehtyvät voimavarat. Olemme niin kauan viettäneet joulua kahdestaan, että viime vuosina olemme olleet jo ilman joulukuusta. Neljä vuotta sitten mieheni päätti laittaa joulukuusen kun olin ollut pitkään sairaalassa. Aattoiltana hän joutui kiidattämään minut keskussairaalaan. Siinä meni sekin joulu!

En ole pariin kuukauteen oikein inspiroitunut tähän kirjoitushommaan, niin sillä aikaa on tullut jo yli 300 käyntiä! Saamattomuuteni on johtunut silmäsairauteni takapakista ja olemme myös valmistelleet 90 v. täyttäneen äitini synttäreitä. Perustimme sisarusteni kanssa kvartetin ja lauloimme äidille "Muistojen helminauha"-kappaleen, mieheni säesti hanurilla. Mummu oli oikein otettu! Olimme myös levyttäneet sen niin hän sai levyn muistoksi ja sanoo kuunnelleensa sitä paljon (no ihimeen hyvästi te laulattekin!).

Sydän lämpöiset Joulun toivotukset teille kaikille!

lauantai, 16. syyskuu 2017

Tilhille ruokaa

Kyllä on tänä syksynä linnuille ruokaa! Syöneekö noita pihlajan marjoja muut linnut kuin tilhit. Syksy saapui hitaan varmasti, ainakin minun mielestäni on ollut jo pitkään koleata. Minä kun en tule toimeen viileässäkään säässä, ei se siitä ole miksikään muuttunut. Jos on niin ärhäkämpään suuntaan.

Muuten on syksy kulunut rauhallisesti. Laiskuus vaan on estänyt lenkillä käynnin silloinkin kun se olisi ollut sään puolesta mahdollista. Nyt on puolukkasouvi menossa. Mieheni tuo lähimetsästä 2-3 litraa kerrallaan ja minä siivoan ne, joskus myös yhdessä. Tällä hetkellä hellalla porisee puolukka-omena seos, tarkoituksena kokeilla millaista hilloa tulee.

 Silmäpolilla olen taas kuukauden sisällä juossut muutaman päivän välein. Silmä peijakas aloitti kaiken taas alusta kaikkine tulehduksineen. Nyt se on taas aika rauhallisessa vaiheessa, ei kuulemma eilen ollut tulehdusta, muuten vaan ärtyneen näköinen! Kohta on hoitomaksukatto harjassaan, niin paljon olen juossut siellä!

Helmityöharrastukseen pitäisi saada uusia ideoita, ettei koko ajan junnaisi samanlaisissa malleissa. Fanit kyllästyy! Ja nyt hämmentämään hillokattilaa!

Tilhille%20ruokaa2.jpg

lauantai, 19. elokuu 2017

Päivittelyä

Tälle jutulle on vaikea keksiä otsikkoa! Elämäni on ollut niin arkipäiväistä ja tavallista, että tuntuu hassulta siitä kirjoittaa!

Kesälomalainen on lähtenyt ja hiljaisuus palannut taloon. Tällä hetkellä on marjastus kova sana niinkuin varmaan teillä kaikilla.

20170803_155408.jpg

Lakkasatomme oli vaatimaton, alle kymmenen tällaista rasiaa. Toisaalta paljon enemmän kuin monena muuna vuonna. Lakkoja kyllä olisi ollut pilvin pimein, mutta esteeksi tuli muut asiat.

Marjatuomipihlaja.jpg

Mukava uutuus pihassamme on muutama vuosi sitten istutettu Saskatoon, eli tuomimarjapihlaja. Marjat mietoja, mustikan kokoisia ja terveysvaikutukset kuulemma huimat.

Phjan%20j%C3%A4tti.jpg

 Mieheni istutti viime kesänä uusia marjapensaita. Yksi lajike niistä on tämä mustaviinimarja Pohjan jätti! Marjat ovat todella viinirypäleen kokoisia. Emme ajoissa oikein tajunneetkaan, että ne tuottavat satoa jo ensimmäisenä kesänä niin kerkesivät vähän ylikypsiksi!

Vadelmia emme ole vielä löytäneet metsästä. Ne joita olemme nähneet näyttävät aika vaatimattomilta. Luulisi että sadekesänä olisivat muhkeita. Tiedä sitten mikä niihin vaikuttaa.

Mustikoitakin olemme keränneet. Viime kesän sadosta on vielä niin paljon jäljellä ettei hirveästi tarvitse lisää kerätä. Nyt sitten odotellaan puolukka aikaa!

 

torstai, 29. kesäkuu 2017

Sukuloimassa

Kävinpä pitkästä aikaa puksuttamassa junan kyydissä! Ihan mukava reissu. Poikki suomen vaan kolisteltiin kiskobussilla vai paikallisjunako se on, melkein linja-auton tuntuinen! Sukuloimisreissu tuli kunnialla tehtyä. Äitimuori alkaa olla yhdeksänkymppinen ja asuu yksin, joten olihan se hänellekin vaihtelua. Kutsuin yhtenä päivänä pikkuserkun vierailulle ja raatattiinkin olan takaa. Mummukin pääsi muistelemaan vanhoja-aikoja ja se tuntui virkistävän häntä huomattavati. Tapasin myös sisaruksiani samalla reissulla. Kesä vaan ei näyttänyt hehkeimpiä puoliaan vielä.

kukakimppu.jpg

Pikkuserkkuni toi mummolle näin ihanan kimpun!